Pienten tennareiden uusi prototyyppi

Tulin joskus sanoneeksi, kun virkkailin ensimmäisen kerran vauvaconverseja, että siskon vauva, jos hän sellaisen joskus saa, saisi kyllä tennarit joka värissä ja koossa. 

Sittemmin ei ole tehnyt mieli tennareita pipertää ja sillon virkkaamissani oli tuotekehittelyn varaa. Ne olivat kyllä ihan söpöt ja näköiset, mutta aivan turhat, koska eivät pysyneet jalassa. 

Nyt sitten siskolla on vauva ja piti alkaa lunastaa lupauksia. Siihen aika olikin kypsä, koska näihin oli ideoita muhinut ja hieno lanka odotteli juuri tarkoitukseen sopivana. Pohjaan sain samanpaksuista lankaa purkamalla pitkät muva-raitasukkieni alut, jotka oli arkistituneet mappiööhön, kun eivät tarpeeksi liukkaasti ottaneet valmistuakseen. Näissä on siis regian, mikä lie iloinen lanka olikaan ja sitten dropsin fabelia. 

Virkkailin mustallas sopivankokoisen pohjan ja siihen valkoisen reunan. Aloitusketjussa oli muistaakseni 16s. Seuraavaksi poimin reunoista silmukat puikoille. 

Neuloin ensin kärjen etummaisilla silmukoilla tehden ensimmäisen kerroksen oikein kaikilla silmukoilla. Tässä kohtaa kärkeen poimin muistaakseni 17s. Siitä palasin nurjalla kerroksella kolmen keskimmäisen silmukan ohi ja kiersin langalla neljännen puikolle palauttaen ja käännyin takaisin. Taas keskimmäiset kolme ja neljäs kierrettiin langalla, sitten takaisin neuloen yksi pidemmälle,eli myös se kierretty silmukka. Tätä rataa kunnes kärjen kaikki silmukat oli mukana. Viimeisten kierrettyjen kanssa neuloin seuraavan reunan silmukan yhteen, ettei jäisi aukkoa. 

Sitten langan vaihto ja ympyrää pirteän keltaisella. Joka toisella valkoisen kärjen kummassakin reunassa kavensin yhden silmukan, kunnes niitä oli keskellä 5 ja yhteensä puikoilla 40s. Lopuksi joustinta tarpeellinen määrä ja nauhojen letitys kuudesta langanpätkästä. 

Lopputulokseen olen alustavasti lähes tyytyväinen. Hieman tuli kiire kun ensin ähräsin tilaustossuja otsa hiessä. Ne ovat kyllä söpöt :) Odotan siskolta rehellisiä kehitysehdotuksia seuraavaa paria varten ja tätä kokoa hioakseni. Eli istuiko jalkaan, vai oliko jostain superiso tai liian pieni. Pysyikö jalassa? Oliko varsi tarpeeksi pitkä? 

 Muuta pientä:

Taskua kiinnitellessä tuli taas ompelukoneen asettamat rajat vastaan. Ihan turha tavoitella taivaita ennekuin saan säästettyä uuteen koneeseen. Mutta ei sitä kaukaa huomaa kuinka ommel haparoi. Kaksinkertainen trikoo menee vielä siististi, mutta kolme kerrosta, saati nuo kanttaukset, on jo rahjukselle liikaa. Niinpä luovutin sovinnolla ja tein pienemmän ilman taskua. VOI se tietysti olla ettei rouva Kutomakonekaan ole ihan kaikkia niksejä tuon kaltaisen taskun siistiin kiinnitykseen omaa... Syytän silti konetta.

Seuraavaksi lisää operaatio-destroyn tiimoilta ja vähän KIRJONEULETTA pitkästä aikaa! 

Kävi nimittäin niin että...