lauantai 12. maaliskuuta 2011

Muodonmuutos

Rahtasin viime talvena paljon tavaraa kirpppiksellä, muiden sekä omaa. Tämä ihastuttava leninki (ei ole ikinä ollut minun!) ei mennyt kaupaksi, vaikka oli iskemätön. Ajattelin että kuosi sinänsä ei ole täysin mahdoton, jos tulisi hyvä idea koota kolttu uusiksi. Äh, nyt kun katson tuota kuosia tässä niin...miten muistin että se oli erilainen vaikka vasta eilen sitä katselin? No, kokeillaan kuitenkin.



The time has come! Kokeilen jotain hauskaa. Lopputuloksesta ei tälläkään kertaa anneta mitään takuita.Ihan alkupaloiksi tähän projektiin liittyvä kuva:

Villasukat

On liian monta hyvää (?!) ideaa, ja jotta niitä ei unohtele, niin kannattaa aloittaa kaikki ja tehdä jokaista vuorotellen. Toki pitää valita työt niin että puikot ja koukut riittää. Nyt menossa on kai ...kooolme juttua. Tämä sukka odottaa kaveria. Kääntövarren kuviota sai ajatella huolella että se käännettynä oli oikein päin. Kerrankin keskityin tarpeeksi. Ei tarvinnut purkaa kertaakaan. Vaikka vielähän tuota paria tehdessä ehtii.

Ostin ellen ihan inspiraation haku mielessä!


Katselin omaan vaatekaappiin ja totesin että niinkuin aina enemmän tai vähemmän, olen ihan out of season. Roskiin vain. Tai sitten ei. Onhan siihen joku hyvä syy miksi joitain aarteita säilyttää vuosikausia käyttämättä. Harrastan tätä toisinaan ja nytkin aion ottaa syyniin koko kaapin sisällön ja miettiä mitä niistä saisi tehtyä, jos ne kerran sellaisenaan eivät tunnu kelpaavan,  mutten niistä luovukaan. Siksi ostinkin Ellen. Muotikuvat on inspiroivia. Sain jo monta hyvää ideaa! Lehdessä oli paljon liivejä, paljon vöitä, paljon kivaa ja paljon karseaa.

Ensin tuhosinkin siskon vanhan samettijakun: hihat pois, saksilla vain. Hihansuista ne nappikaitaleet pois ja yhdistin ne. Tadaa; ne kiinnitettiin selkään ja typerällä jakulla on jo ihan uusi ilme ja löysi heti tiensä päälle! Vähän se vielä kaipaa jotain piristystä...mietitään. 




Yksi muotikuva herätti huomion, se ei ole   tämä  , mainos oli vetävämpi, mutta sama neule. Alle kuvasin alkuperäisen innoittajan. En ajatellut tilata (136€), ajattelin tehdä sen. Tavoite ei ole identtinen vaate, vaan yhtä letkeän tunnelman kesäneule topin kanssa. Like it. Ja tykkään siitä että langat saa alle kahdella kympillä. Valmista vaatetta odotellessa!


Kännykkäpussi

Mies otti ja osti ihan liian hienon puhelimen itselleen. Sellaista ei enää sujauteta avainten kanssa työhousun taskuun. Tarvitaan suojapussi. Homma eteni taas niin, että ensin tein nopeasti ja sillä mitä on. Sitten katsoin tulosta ja totesin että ahhh, pystyn parempaankin!

Jostain syytä kaikissa näissä kestävänkehityksen tekeleissä tuhotaan aina siskon vanhoja asioita. Niin nytkin; farkut. Olin luvannut aikaa sitten tuunata muutamat kulahtaneet uuteen uskoon, mutta aikaa ei ollut ja inspis antoi odottaa. Ja tyynyliina vuoriksi; jotain kehnoa satiinia. Äiti antoi ne, kun uskoi ettei sisko (asuu vielä kotona) niistä pitänyt kun niissä ei täkki pysynyt paikallaan. Kun sitten esittelin siskolle pussin loistavaa vuoritusta ja näin tyrmistyksen ja surusilmät, kävi selväksi että äiti oli vain päättänyt, ettei niistä lakanoista siinä taloudessa tykätä. No tyynyliinaa en saa takaisin, pussilakanat lupasin palauttaa kokonaisina!



Uuden version kanssa ajatus oli jo hioutunut ja tämä pussi on PRO-pussi! Keksin viimehetkellä ikean verhoista yli jäänyttä silitysnauhaa, mikä auttoi liukkaan satiinin esikiinnityksessä farkkuun. Laiskuuttani en usein myöskään käytä silitysrautaa, mutta nyt se auttoi oikealla hetkellä niin paljon, että varmasti annan sille jatkossa useammin mahdollisuuden. Hienon vuorin suunnittelin näkymään myös sivusaumoista ja onnistuin siinä kivasti. Koko paketin kruunaa käsille osunut silitysmerkki jossa tekstinä alla "extreme quality". Takaan, että sitä se on. 

Pussilla on kuin onkin tyytyväinen omistaja. Kuulemma kaikki natsaa, koko, tyyli, laatu, eikä kenelläkään ole samanlaista. Tässäkö se on, näpertäjän urani kiistaton kohokohta? Pieni tähdenlento keskinkertaisuuden keskellä?

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Toiset vauvan tossut


Nämä valmistui heti aiemmin näyttämieni sinisten tossujen jälkeen, mutten saanut ommeltua saumoja ennen kuin äsken. Nyt tuli sekin tehtyä. Ei ole enää montaa keskeneräistä odottamassa!

Pipopäät tulevat!


Kesään kannattaa varustauta ajoissa kevyemmillä pipoilla. Aurinkoa odotellessa ne kelpaa sisäkäyttöönkin. Ensimmäisessä pipossa unohdin (kuinka ollakkaan) kiinnittää huomiota kavennustekniikkaan ja sain siitä hieman reikäisen. Ei tosin pahasti, enkä näytä teille sellaista lähikuvaa että sen huomaisi! Menoa se ei haittaa ja tuskin kukaan vähemmän käsitöitä tekevä asiaan kiinnittää edes huomiota...mutta taas menen samaan halpaan, kun ei malta yhtään suunnitella. Ensi kerralla muistan!

Urhon puhekuplassa muuten lukisi (aiheesta hieman irrallaan tällä kertaa): "Minä olen sellainen henkilö, joka ei tykkää kurpitsasta ja oliivista!". Ettäs tiedätte.