torstai 29. joulukuuta 2011

Koivistolaiset

Näistä olen ERITTÄIN ylpeä. Anopillani on juuret karjalassa ja hän touhuaa koivistolaisten seurassa, tai ehkä vielä innokkaampana siellä touhuaa appiukkoni, jonka juuret ovat aivan muualla ;)    Kuitenkin kun löysin nimenomaan koivistolaisen perinnekuvioisen sormikkaan ohjeen, ajattelin, että kultaisen anoppini tulee joskus saada sellaiset! Ja hän saikin tällaiset:





Edelliset kuviolliset lapaseni, jotka kudoin yläasteen aikaan, olivat melkoisen muhkuraiset. Nyt käsiala on kehittynyt, koska tulos yllätti positiivisesti! Ajattelin tällä kertaa myös, että ehkä lankojen kuitenkin on hyvä olla saman paksuisia, enkä koittanut selvitä jämälangoilla. Kasvua sekin; en enää luule korvaavani taidolla sitä, mikä langassa puuttuu! Hahaa, valaistun varmaan jo ihan pian...!

Kuviota oli kiva kutoa, ruutumallessa on jotain viehätystä. Ainoa huono  mikä seuraa monen langan käyttöä. on loputon päättely. Päätin etten aloitakaan sarjatuotantoa koko seuralle.

City-sukat

Kaikki eivät tarvitse viullasukkia lämmittämään arktisissa olosuhteissa, kuten pilkillä. Kerrostaloasunto kaupungin sydämmessä on usein turhankin lämmin. Villasukissa on kuitenkin ihan oma tunnelmansa, mitä eivät urheilusukat tarjoa. Siksi eräs city-mies saikin joulupaketista tällaiset:

                                                         (Lanka on novitan Ticoticoa)

Samalla mallilla tulee muutenkin kivoja kotisukkia ja varrettomien kutomiseen aikaakin menee puolet vähemmän, jos lanka on normaalia paksua sukkalankaa. Tein useammat valmisraitaisista langoista (nallea ja 7 veljestä), mutta unohdin joulukiireessä kuvata ne! Nyt kukaan ei usko, että olin oikeasti ahkera; nyyh! 

En vaan tajua tiimalasikantapäätä, siitä tulee aina kovin reikäinen vaikka lanka olisi miten tiukalla. Teenkö jotain väärin, häh? Luulen että hylkään tiimalasimallin, vaikka se muuten onkin kivan istuva...