torstai 26. toukokuuta 2016

Knit along

Heittäydynpä ihan ahkeraksi tämän blogin kanssa!


Lörpöttelin viimeksi tuosta Knit along-jutusta, johon teki mieleni osallistua. Koitin vastustaa mielitekoa ja pysyä tekemässä keskeneräisiäni, mutta niin vaan kävi, että huomasin odottavani keskiviikon aloituskerroksia ja tonkivani lankavarastoa.
Yllä linkki, jos joku muukin innostuu!

Tiedän että näitä neulehaasteita on enemmänkin, mutta tämä on silti eka kerta kun olen mukana. Monissa on ollut tavoitteet niin korkeita, ettei ole 
 huvittanut ladata itselle turhia paineita, kun aikaa on aika vähän kuitenkin itsellä käyttää neulomiseen. 

Tässä valmistuu sukkapari kahdessa viikossa, päivittäin julkaistaan pätkää ohjetta. Aika hauskaa kuinka innolla sen pätkän tikuttaa. Ohje loppuu ihan kesken, kun joutuu alkaa odottamaan huomisen ohjeita. 




Suunnittelija on valinnut sukille kala-aiheen ja omat "Fisukkani" ovat turkoosin meren asukkeja, kultakaloja! 
Otin jemmasta siis turkoosia nallea ja itse värjäämääni vedensinistä, sekä omaa oranssiani. 

Kolmosen puikkoja oli puisia vain yhdet. Pelkäsin että metallisilla puikoilla tulisi erilaista käsialaa, kuten ainakin neliskanttisilla puikoilla tulee, vaikka kuinka olisi saman paksuiset. Siispä oli kurvattava hakemaan toiset puiset. 

Hyvää kalaonnea muut fisukan neulojat!

tiistai 24. toukokuuta 2016

Ruttusukat

Jospa kerrankin laittaisi ihan muutaman jutun, kun on tavallaan tilaisuus.

Olen onnistunut muutaman päivän pysyä suunnitelmassa ja tehdä keskeneräisiä sukkia, sain illalla ruttusukat puikoilta. 

Katsoin jotain ohjetta, olisiko ollut anelmaiset, missä oli tällä tavalla tehty kantapää, eli vuorokerroksilla (oikealla puolella), nostettu eri silmukat, ei siitä samasta kohtaa. 
Mielestäni se oli nätti, mutta enhän minä onnistu olemaan niin skarppi että enää nurjan kerroksen jälkeen muistaisin minkä olen viimeksi nostanut, joten ei siitää samanlaista kennomaista lopputulostakaan syntynyt. Sekoilusta johtuen myös kerrosten laskeminen kävi haastavaksi ja toisesta kantapäästä taisi sukeutua hieman matalampi. 

Olin myös talvella visioinut jalkapöydän päälle kolme nurjilla silmukoilla tehtyä sydäntä. No,joo...onhan ne sydämet, mutta sieluni silmin nähtynä ne oli muistaakseni näyttävämmät. Vielä päättely puuttuu.

Sovituskuva olisi ollut parempi, mutta nämä kun on menossa minua pienijalkaisemmalle, niin en ala niitä nyt räpylääni survomaan... Nämä ei siis ole tilaussukat ja saajataho lienee ymmärtäväinen pikku kauneusvirheille :)




On vielä muutamat laatikossa hyvin marinoituneet puikoilla, mutta arvatkaa kuinka paljon syyhyttäisi aloittaa jotain ihan uutta!!! En kestä. Joku blogi, minkä nimeä en nyt muista, aloittaa huomenna sellaisen neulotaan yhdessä sukat-jutun, jossa hänn julkaisee pätkän ohjetta joka päivä. Tekisi niin mieli (tietenkin) ottaa se tähän väliin. Vaikka tietenkään en ehdi sitä seurata ja sitten minulla on taas uusi keskeneräinen pari laatikossa! Voi kyynel!

Otson kesämallisto sai myös pandaa. 
Tämä Viljaminpuodin sitruspanda on vaan niin ihana! En tiedä onko niinkään pandan vuoksi, mutta kerrankin on hyvä kunnollinen keltainen väri! Kun löydän tätä keltaista nallen vahvuisen sukkalangan, niin teen sukat itselleni. Saa vinkata jos tietää sellaisen langan. 
Kuvaan tuo keltainen ei nyt tainnut tallentua yhtä upeana kuin se on, tai sitten vaan näyttöä häikii. Mutten ehdi uudestaankaan kuvata.





 Näyttää muuten ihan kuin oikea kylki olisi jotenkin mutkalle ommeltu, oli pakko tarkistaa, niin ei kyllä ole. Helpotus, en olisi kestänyt. Johtuu siis varmaan nurtsista kuvaualustana. 

Tämä tänään. 
Palataan.
 

perjantai 20. toukokuuta 2016

Kaunista kevätpäivää!



On se niin kaunis kevätpäivä, että taisin taas hankkia itselleni päänsäryn kun unohdin arskat. 
Lopultakin tarhuri minussa heräsi jotenkuten ja ollaan enimmäkseen mylläilty pihalla. On taas paljon hyviä visioita, mitä en koskaan ehdi toteuttaa :) 

Tärkein projkti on tässä polttopuiden ohella kanalan vahvistus. Kesäkanalaan murtautui verkot rikki repien koira äitienpäiväyönä ja se niistä kesäkanoista sitten. Kesäkuussa saadaan uudet emännät koppiin ja sitten näky on taas iloisempi. Pistetään paksumpaa verkkoa ja päätin estää myös alikulkujen tekemisen.


Näissä tunnelmissa tomaatintaimet tuli pahasti laiminlyötyä ja vasta tänään iskettiin Otson kanssa potut maahan. Mutta pieni perunanlaittaja oli oikeasti ihan hyödyllinen apuri. Ojensi siemenperunaa touhukkaana. Hän on myös tykästynyt uuteen kesähattuunsa, jonka ompelin paapiin possupussista tulleesta puuvillasta. 


 Saapa nähdä onko pihan ainoa rehottaja tänä kesänä ruohosipuli. Tällä hetkellä näyttäisi vielä siltä. 
Tosin siirtämäni raparperi näyttää kanankakkapedillään päässeen uuteen vauhtiin.


Kesähatun tein ensin joustocollegen jämistä, mutta siitäpä tuli aivan liian iso, vaikka koon periaatteessa piti täsmätä. Vilho nappasi sen sitten käyttöönsä. Sopii hänen huolettomaan tyyliinsä.

  
Saatiin joustiksesta kuitenkin hyvä kesäpaita. Tai itseasiassa kaksikin (toinen eri kuosia), mutta toinen ei ole ehtinyt kuvaan kun on jo pyykissä.
Kokeilin vinovetskarista kaavaa ja hyvä tuli, vaikka Vetoketju olikin vähän liian lyhyt. Sittemmin olen saanut uusia vinkkejä, miten teen niistäkin oikean mittaisia. Nyt se sentään jo kiinnittyi ilman mitään mutkittelua. Vielä joskus teen vaatteen, jossa vetskari istuu kuin tehtaassa laitettu!
Otsoa ei vetoketjun mitta liikuta ja hän tykkää paidastaan, vaikka kuvassa jotain haaveksuukin.


Toisen paidan jämäpaloista saatiin bjuutibägi eräälle pienelle pitkätukalle, jonka pitää saada hiusharjansa reissuun mukaan! 

Tuli aikasta hyväntuntuinen napakka pussukka kun silitti tukikankaan ja laittoi vielä toisesta trikoosta vuoren. 



Puikoilta putosi yhdet tilaustumput, mihin reenailin silmukointia. Koitan saada sillä saralla, siis neulomisessa keskeneräisiä valmiiksi..katsotaan onnistuuko. Muutama pipo ei ehtinyt tähän talveen, ehkä nekin kevätkiireiden jälkeen saadaan valmiiksi.


Niin ja sitten oli vielä Otson kesäcollectionin toinen osa. Teeppari ja shortsit ainolan Kuka käskee-trikoosta. Laitettiin siitä vähän serkkutytöllekin kanafiilistä. 



Pidin pienet bileet, kun varmaankin ekan kerran sain resorin siististi (mielestäni) kiinni ilman saumuria!



 Sellaista meille! Mitä teille?