torstai 29. joulukuuta 2011

Koivistolaiset

Näistä olen ERITTÄIN ylpeä. Anopillani on juuret karjalassa ja hän touhuaa koivistolaisten seurassa, tai ehkä vielä innokkaampana siellä touhuaa appiukkoni, jonka juuret ovat aivan muualla ;)    Kuitenkin kun löysin nimenomaan koivistolaisen perinnekuvioisen sormikkaan ohjeen, ajattelin, että kultaisen anoppini tulee joskus saada sellaiset! Ja hän saikin tällaiset:





Edelliset kuviolliset lapaseni, jotka kudoin yläasteen aikaan, olivat melkoisen muhkuraiset. Nyt käsiala on kehittynyt, koska tulos yllätti positiivisesti! Ajattelin tällä kertaa myös, että ehkä lankojen kuitenkin on hyvä olla saman paksuisia, enkä koittanut selvitä jämälangoilla. Kasvua sekin; en enää luule korvaavani taidolla sitä, mikä langassa puuttuu! Hahaa, valaistun varmaan jo ihan pian...!

Kuviota oli kiva kutoa, ruutumallessa on jotain viehätystä. Ainoa huono  mikä seuraa monen langan käyttöä. on loputon päättely. Päätin etten aloitakaan sarjatuotantoa koko seuralle.

City-sukat

Kaikki eivät tarvitse viullasukkia lämmittämään arktisissa olosuhteissa, kuten pilkillä. Kerrostaloasunto kaupungin sydämmessä on usein turhankin lämmin. Villasukissa on kuitenkin ihan oma tunnelmansa, mitä eivät urheilusukat tarjoa. Siksi eräs city-mies saikin joulupaketista tällaiset:

                                                         (Lanka on novitan Ticoticoa)

Samalla mallilla tulee muutenkin kivoja kotisukkia ja varrettomien kutomiseen aikaakin menee puolet vähemmän, jos lanka on normaalia paksua sukkalankaa. Tein useammat valmisraitaisista langoista (nallea ja 7 veljestä), mutta unohdin joulukiireessä kuvata ne! Nyt kukaan ei usko, että olin oikeasti ahkera; nyyh! 

En vaan tajua tiimalasikantapäätä, siitä tulee aina kovin reikäinen vaikka lanka olisi miten tiukalla. Teenkö jotain väärin, häh? Luulen että hylkään tiimalasimallin, vaikka se muuten onkin kivan istuva...

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Kukkaro

Tekaisin tuossa uuden hyödykkeen. Pieni söpö kukkaro! Nykyään kun rahapussissa kantaa enimmäkseen vain kortteja, niin pikkuinen naisellinen kukkarokin voi tulla kysymykseen kun sen tehtailee oikeisiin mittoihin. Virkkasin mukaan hopealankaa hieman hodetta tuomaan ja kokonaisuuden kruunaa kiva helmikoriste. Kukkaron kehykset oli luulemaani helpompi liimata ja puristaa paikoilleen. Näitä tulee varmasti näperrettyä lisää.

Perus pässin pökkimät...

Välillä on hyvä palata ihan perusasioihin. Ulkomuistista ilman mitään kikkailua syntyvä tuikitavallinen sukka nollaa nypläilystä ja muusta arjen sähellyksestä ylikuumentuneet aivot.

lauantai 13. elokuuta 2011

Kaula/hartiahuivi

Bongasin kaupassa ihanan langan, mitä oli ihan pakko ostaa ilman suurempaa suunnitelmaa. Mies  nauroi kun kotimatkalla kerroin että kyllä uuden lankakerän ostaminen sitten aina tekee iloiseksi :) Vielä kummastuneemmalta siippa näytti kun autossa kaivoin kerän käteen ja sanoin katselevani kerää, että lanka voi siinä matkalla kertoa miksi se haluaa tulla...ei taida olla vanhat shamaanitaidot siirtynyt siihen mieheen. Mutta, meni hetki ja kerä kertoi, että siinä asuu huivi, väljästi tehty ja pehmoinen. Päästiin kotiin ja annoin virkkuukoukun tehdä työnsä. Tässä se on, syksyn ehdoton ykkösasuste...






Jälkivälähdyksenä keksin vielä tehdä samasta langasta ranteenlämmittimet.

Sama lanka eri sävyisenä. Kaksi muutakin onnellista saivat omat huivinsa!

 

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Pikapuuhaa ennen lomaa.

Ollaan miehen kanssa pakkaamassa tavaroita pikku matkalle. Vaati kuitenkin puikkojen kaivamista esiin, että saatiin kamera suojatuksi naarmuilta olkalaukussa. Enää ei kamerapussia tule automaattisesti mukana kun kameran ostaa.... Kolmekymmentä silmukkaa tuplalangalla 7veljestä joustinneuleena ja puikot neljä. Sopivan mittainen suorakaide ja kulmat ommellaan yhteen. Pussi muotoutuu kivasti kameran ympäille ja pysyy paikallaan itsestään. Varmasti pehmentää myös pienet kolhut.


Sain muuten viimein valmiiksi aiemmin näyttämäni sukan kaverin, kesähelteellä kun ei juuri jaksanut muuta kuin tehdä itselleen lämpöisiä villasukkia :) Moni muukin keskeneräisyys on alkanut hiljalleen taas edetä. Ja hei, ostin juuri uuden pikku ohjekirjan amigurumeille! Huomenna kuitenkin lennän BULGARIAAN enkä kudo tai virkkaa viikkoon MITÄÄN!

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Siilitossut

Nämä siilitohvelit ovat valmistuneet ajan kanssa. Nyt ne sattuivat tulemaan kuvatuksi kun sisko tarvitsi kesäkuumalla jotakin jalkojensa lämmikkeeksi. Opin näiden tekemisestä sen, etten enää koskaan tyydy ostamaan lähimpiä helmiä vaikka olisi kuinka kiire aloittamaan työtä. Tiimarin pikkuruiset helmet mahtuvat hädin tuskin neulan läpi villalankaan ja iso osa halkeaa, jos ei heti, niin luultavasti ensimmäisessä pesussa. Siksi näitä tossuja ei koskaan pestä... Homman edetessä se alkaa ärsyttää ja tossuprojekti on vaarassa jäädä kaappiin odottamaan kiristyneiden hermojen löystymistä. Lopputulos on kuitenkin ihan kiva...älä koskaan anna periksi ("isä oli aina sanonut..."(selvennykseksi: Valittujen palojen "tapahtui tosielämässä"-tarinoissa pulaan joutuneet aina toistelivat tätä mielessään ja koska pienempänä luin niitä pinokaupalla, niin oppi on syöpynyt myös omaan päähäni. )!


Pidemmittä puheitta, arvoisa yleisö...SIILITOHVELIT!

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Amigurumi

Pienen pojan pieni possu. Valmistui jouluksi 2011. Lankomiehellä on vielä oppimista lähikuvien kanssa... ;) 




Sisgon synttäripupu! Tätä se on aina halunnut :) !



Kesäkuun tulokas pikkukaverien saralla: Nalle! Löysi jo uuden pienen omistajan.





 Tästä kaverista tuli rekkamiehen paras kaveri! Saanko esitellä; Pikku Muukalainen!





                                            Jatkoa! Apina. Kivaa, nyt on pikkuveljellä oma!




Viimeisin hurahdukseni on amigurumit. Tämä pikkupiru aloittaa sen sarjan. 4-vuotias pitää "otuksestaan" kovasti. Nopeaa ja hauskaa, valmistui vauhdilla, koska uusin Harry Potter oli niin turhaa katsottavaa että ensimmäisellä kerralla nukahdin ja toisella kertaa piti virkata että pysyi katsoessa hereillä. Miksei elokuvien sarjaa koskaan katkaista, kun ne vielä on hyviä?

Huovutuskokeilu

Ihanaa, aivan ihanaa. En ihmettele miten niin moni hurahtaa tähän. Koin varsinaista luomisen riemua leipoessani näitä pikkuisia tossuja kasaan ja kaiki kävi helpommin kuin luulinkaan. Nämä ovat lapselle, ja ne ovat "valastohvelit"! Ne ovat hieman vielä vaiheessa; odottavat silmiä ja suuta mutta onnistuivat yli odotusten. Tätä lajia on pakko ennen pitkää tehdä lisää :D


Silmät ja suut tuli asennettua pikku viiveellä ja kuva laitettua valmiista tossusta viivellä. Loppu hyvin kaikki hyvin?  Tässä ne nyt naureskelevat.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Muodonmuutos

Rahtasin viime talvena paljon tavaraa kirpppiksellä, muiden sekä omaa. Tämä ihastuttava leninki (ei ole ikinä ollut minun!) ei mennyt kaupaksi, vaikka oli iskemätön. Ajattelin että kuosi sinänsä ei ole täysin mahdoton, jos tulisi hyvä idea koota kolttu uusiksi. Äh, nyt kun katson tuota kuosia tässä niin...miten muistin että se oli erilainen vaikka vasta eilen sitä katselin? No, kokeillaan kuitenkin.



The time has come! Kokeilen jotain hauskaa. Lopputuloksesta ei tälläkään kertaa anneta mitään takuita.Ihan alkupaloiksi tähän projektiin liittyvä kuva:

Villasukat

On liian monta hyvää (?!) ideaa, ja jotta niitä ei unohtele, niin kannattaa aloittaa kaikki ja tehdä jokaista vuorotellen. Toki pitää valita työt niin että puikot ja koukut riittää. Nyt menossa on kai ...kooolme juttua. Tämä sukka odottaa kaveria. Kääntövarren kuviota sai ajatella huolella että se käännettynä oli oikein päin. Kerrankin keskityin tarpeeksi. Ei tarvinnut purkaa kertaakaan. Vaikka vielähän tuota paria tehdessä ehtii.

Ostin ellen ihan inspiraation haku mielessä!


Katselin omaan vaatekaappiin ja totesin että niinkuin aina enemmän tai vähemmän, olen ihan out of season. Roskiin vain. Tai sitten ei. Onhan siihen joku hyvä syy miksi joitain aarteita säilyttää vuosikausia käyttämättä. Harrastan tätä toisinaan ja nytkin aion ottaa syyniin koko kaapin sisällön ja miettiä mitä niistä saisi tehtyä, jos ne kerran sellaisenaan eivät tunnu kelpaavan,  mutten niistä luovukaan. Siksi ostinkin Ellen. Muotikuvat on inspiroivia. Sain jo monta hyvää ideaa! Lehdessä oli paljon liivejä, paljon vöitä, paljon kivaa ja paljon karseaa.

Ensin tuhosinkin siskon vanhan samettijakun: hihat pois, saksilla vain. Hihansuista ne nappikaitaleet pois ja yhdistin ne. Tadaa; ne kiinnitettiin selkään ja typerällä jakulla on jo ihan uusi ilme ja löysi heti tiensä päälle! Vähän se vielä kaipaa jotain piristystä...mietitään. 




Yksi muotikuva herätti huomion, se ei ole   tämä  , mainos oli vetävämpi, mutta sama neule. Alle kuvasin alkuperäisen innoittajan. En ajatellut tilata (136€), ajattelin tehdä sen. Tavoite ei ole identtinen vaate, vaan yhtä letkeän tunnelman kesäneule topin kanssa. Like it. Ja tykkään siitä että langat saa alle kahdella kympillä. Valmista vaatetta odotellessa!


Kännykkäpussi

Mies otti ja osti ihan liian hienon puhelimen itselleen. Sellaista ei enää sujauteta avainten kanssa työhousun taskuun. Tarvitaan suojapussi. Homma eteni taas niin, että ensin tein nopeasti ja sillä mitä on. Sitten katsoin tulosta ja totesin että ahhh, pystyn parempaankin!

Jostain syytä kaikissa näissä kestävänkehityksen tekeleissä tuhotaan aina siskon vanhoja asioita. Niin nytkin; farkut. Olin luvannut aikaa sitten tuunata muutamat kulahtaneet uuteen uskoon, mutta aikaa ei ollut ja inspis antoi odottaa. Ja tyynyliina vuoriksi; jotain kehnoa satiinia. Äiti antoi ne, kun uskoi ettei sisko (asuu vielä kotona) niistä pitänyt kun niissä ei täkki pysynyt paikallaan. Kun sitten esittelin siskolle pussin loistavaa vuoritusta ja näin tyrmistyksen ja surusilmät, kävi selväksi että äiti oli vain päättänyt, ettei niistä lakanoista siinä taloudessa tykätä. No tyynyliinaa en saa takaisin, pussilakanat lupasin palauttaa kokonaisina!



Uuden version kanssa ajatus oli jo hioutunut ja tämä pussi on PRO-pussi! Keksin viimehetkellä ikean verhoista yli jäänyttä silitysnauhaa, mikä auttoi liukkaan satiinin esikiinnityksessä farkkuun. Laiskuuttani en usein myöskään käytä silitysrautaa, mutta nyt se auttoi oikealla hetkellä niin paljon, että varmasti annan sille jatkossa useammin mahdollisuuden. Hienon vuorin suunnittelin näkymään myös sivusaumoista ja onnistuin siinä kivasti. Koko paketin kruunaa käsille osunut silitysmerkki jossa tekstinä alla "extreme quality". Takaan, että sitä se on. 

Pussilla on kuin onkin tyytyväinen omistaja. Kuulemma kaikki natsaa, koko, tyyli, laatu, eikä kenelläkään ole samanlaista. Tässäkö se on, näpertäjän urani kiistaton kohokohta? Pieni tähdenlento keskinkertaisuuden keskellä?

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Toiset vauvan tossut


Nämä valmistui heti aiemmin näyttämieni sinisten tossujen jälkeen, mutten saanut ommeltua saumoja ennen kuin äsken. Nyt tuli sekin tehtyä. Ei ole enää montaa keskeneräistä odottamassa!

Pipopäät tulevat!


Kesään kannattaa varustauta ajoissa kevyemmillä pipoilla. Aurinkoa odotellessa ne kelpaa sisäkäyttöönkin. Ensimmäisessä pipossa unohdin (kuinka ollakkaan) kiinnittää huomiota kavennustekniikkaan ja sain siitä hieman reikäisen. Ei tosin pahasti, enkä näytä teille sellaista lähikuvaa että sen huomaisi! Menoa se ei haittaa ja tuskin kukaan vähemmän käsitöitä tekevä asiaan kiinnittää edes huomiota...mutta taas menen samaan halpaan, kun ei malta yhtään suunnitella. Ensi kerralla muistan!

Urhon puhekuplassa muuten lukisi (aiheesta hieman irrallaan tällä kertaa): "Minä olen sellainen henkilö, joka ei tykkää kurpitsasta ja oliivista!". Ettäs tiedätte.

maanantai 28. helmikuuta 2011

Valmiita töitä



Tämä neulottu laukku on ensimmäisiä tekeleitä, missä kokeilin palmikoiden ja pallukoiden tekoa, aiemmin en jaksanut keskittyä moisiin ohjeisiin. Tulos on kiva, vaikka kassi ei ole ihan käytännöllisimmästä päästä. Mutta takuulla se on uniikki, tätä ei GUESSI myy!

Isoilla puikoilla neulepalat syntyi nopeasti ja kuviokin oli helppo alkukankeuden jälkeen. Tapoihini kuuluu lukea ensin ohje huonosti ja viiden sentin jälkeen purkaa ja lukea sitten paremmin... Kasaus ja viimeistely oli tuskallista, koska inhoan käsin ompelua ja päättelytöitä ja tässä sitä riitti. Onnittelen itseäni etten menettänyt malttiani, vaan näpersin kassin kasaan nopeassa aikataulussa. 

Jos joku pitää nimenomaan päättelystä ja ompelusta, niin sovitaan toki työnjaosta...






Ranteenlämmittimet! Ihquja! Tässä yhdenlaiset, mutta näiden kanssa on vain taivas kattona. Näitä tulee varmasti ennen pitkää joka väriä ja mallia. Parasta on se, että kivat lyhempihihaiset paidat mitkä muuten seisoisi talven kaapissa, pääsevät käyttöön näiden kanssa. Koko käsivarsi pysyy paremmin lämpimänä kun ranne on lämmin ; sama vaikutus kuin villasukilla. Kuviosta en ole edelleenkään varma onko se niinkuin piti, kokeiluja oli monta. Omasta mielestäni ohjeessa oli muutama virhe -siis oikeesti!






Pipot, uusi (taas yksi) aluevaltaus. Nopeaa, helppoa ja hyvä lahjaidea (siis minusta, kavereista en tiedä). Näitä tehdessä ihmettelee, että kuinka kauan sitä jaksoikin pelkkää sukkaa ja lapasta. Kohta on kyllä palattava sille linjalle kun vanhat alkaa olla puhki.




Tässä tuleekin sitten näitä omistajaansa odottavia pikku tekeleitä. Virkattu pallo on oma suosikkini. Purulelu on myös helppo, mutta sen ympäri kääntäminen ennen täyttämistä tuntuu sormenpäissä vielä seuraavanakin päivänä.

Putki on nyt päällä!

Aina aika ajoin, yleensä syksystä kun alkaa kaivata villasukkia jalkaan, tulee kaivettua esiin kutimet ja koukut. Yleensä innostus laantuu joulun touhotuksiin mennessä, mutta APUA; nyt siitä ei tyle loppua! 

Jatkuvasti löydän itseni kaupassa lankaosastoilta, enkä pysty perumaan neulomiseen ja virkkaamiseen liittyviä kuukauden kirjoja JUJU-kerhosta. Hyllyt alkavat täyttyä kaikesta pienestä, kun kulutus ei vastaa tuotteliaisuutta. Etenkään kun ihanat pienet vauvalle sopivat käsityöt valmistuvat niin mukavan nopeasti, mutta meidän perheessä ei nyt ole töppösikäistä vaavia, eikä varsinkaan kymmentä...


Pienet nopeat käsityöt ovat mukavan rentouttavaa tekemistä. Jostain syystä isommat uhkaa jäädä vaiheeseen ja odottelevat vuosia valmistumista. Toivossa on silti hyvä elää...ihan kuin viimeaikoina olisin hitusen onnistunut kasvattamaan kärsivällisyyttäni! Olisi IHANAA saada joskus itselle valmiiksi vaikkapa ihana neuletakki...vielä mennään villasukilla.










Nämä "unitohvelit" ovat meidän perheessä kuumaa tavaraa. Uni ei enää tule, jos tossuja ei löydy. Molemmille pojille piti tehdä omansa ja isompi onnistui jo kuluttamaan päkiät puhki. Kaikenlaisia jämälankoja ei muuten kannata säilöä ikuisesti ja sitten käyttää sekaisin uusien lankojen kanssa. Lanka oikeasti tuntuu lahoavan ennen pitkää. Yksistä villasukista katosi pesussa kokonainen kantapää tämän vuoksi pesuveden mukana, edes mitään lankajäämiä ei jäänyt.