maanantai 28. helmikuuta 2011

Valmiita töitä



Tämä neulottu laukku on ensimmäisiä tekeleitä, missä kokeilin palmikoiden ja pallukoiden tekoa, aiemmin en jaksanut keskittyä moisiin ohjeisiin. Tulos on kiva, vaikka kassi ei ole ihan käytännöllisimmästä päästä. Mutta takuulla se on uniikki, tätä ei GUESSI myy!

Isoilla puikoilla neulepalat syntyi nopeasti ja kuviokin oli helppo alkukankeuden jälkeen. Tapoihini kuuluu lukea ensin ohje huonosti ja viiden sentin jälkeen purkaa ja lukea sitten paremmin... Kasaus ja viimeistely oli tuskallista, koska inhoan käsin ompelua ja päättelytöitä ja tässä sitä riitti. Onnittelen itseäni etten menettänyt malttiani, vaan näpersin kassin kasaan nopeassa aikataulussa. 

Jos joku pitää nimenomaan päättelystä ja ompelusta, niin sovitaan toki työnjaosta...






Ranteenlämmittimet! Ihquja! Tässä yhdenlaiset, mutta näiden kanssa on vain taivas kattona. Näitä tulee varmasti ennen pitkää joka väriä ja mallia. Parasta on se, että kivat lyhempihihaiset paidat mitkä muuten seisoisi talven kaapissa, pääsevät käyttöön näiden kanssa. Koko käsivarsi pysyy paremmin lämpimänä kun ranne on lämmin ; sama vaikutus kuin villasukilla. Kuviosta en ole edelleenkään varma onko se niinkuin piti, kokeiluja oli monta. Omasta mielestäni ohjeessa oli muutama virhe -siis oikeesti!






Pipot, uusi (taas yksi) aluevaltaus. Nopeaa, helppoa ja hyvä lahjaidea (siis minusta, kavereista en tiedä). Näitä tehdessä ihmettelee, että kuinka kauan sitä jaksoikin pelkkää sukkaa ja lapasta. Kohta on kyllä palattava sille linjalle kun vanhat alkaa olla puhki.




Tässä tuleekin sitten näitä omistajaansa odottavia pikku tekeleitä. Virkattu pallo on oma suosikkini. Purulelu on myös helppo, mutta sen ympäri kääntäminen ennen täyttämistä tuntuu sormenpäissä vielä seuraavanakin päivänä.

Putki on nyt päällä!

Aina aika ajoin, yleensä syksystä kun alkaa kaivata villasukkia jalkaan, tulee kaivettua esiin kutimet ja koukut. Yleensä innostus laantuu joulun touhotuksiin mennessä, mutta APUA; nyt siitä ei tyle loppua! 

Jatkuvasti löydän itseni kaupassa lankaosastoilta, enkä pysty perumaan neulomiseen ja virkkaamiseen liittyviä kuukauden kirjoja JUJU-kerhosta. Hyllyt alkavat täyttyä kaikesta pienestä, kun kulutus ei vastaa tuotteliaisuutta. Etenkään kun ihanat pienet vauvalle sopivat käsityöt valmistuvat niin mukavan nopeasti, mutta meidän perheessä ei nyt ole töppösikäistä vaavia, eikä varsinkaan kymmentä...


Pienet nopeat käsityöt ovat mukavan rentouttavaa tekemistä. Jostain syystä isommat uhkaa jäädä vaiheeseen ja odottelevat vuosia valmistumista. Toivossa on silti hyvä elää...ihan kuin viimeaikoina olisin hitusen onnistunut kasvattamaan kärsivällisyyttäni! Olisi IHANAA saada joskus itselle valmiiksi vaikkapa ihana neuletakki...vielä mennään villasukilla.










Nämä "unitohvelit" ovat meidän perheessä kuumaa tavaraa. Uni ei enää tule, jos tossuja ei löydy. Molemmille pojille piti tehdä omansa ja isompi onnistui jo kuluttamaan päkiät puhki. Kaikenlaisia jämälankoja ei muuten kannata säilöä ikuisesti ja sitten käyttää sekaisin uusien lankojen kanssa. Lanka oikeasti tuntuu lahoavan ennen pitkää. Yksistä villasukista katosi pesussa kokonainen kantapää tämän vuoksi pesuveden mukana, edes mitään lankajäämiä ei jäänyt.